Sisältö:

Syvänmerenkalastus

copyright

Päivitetty 6.12.2007

Heräät yhdessä aamuauringon kanssa ilmastoidussa hotellihuoneessa. Pakkaat reppuun vesipullon, aurinkovoidetta, lämpimän paidan, kiikarit ja kameran. Jalkaan laitat pitäväpohjaiset kengät ja päähän lierillä varustetun hellehatun. Syöt tukevan aamiaisen hotellin alakerrassa ja suuntaat läpi hiljaisen kaupungin kohti huvivenesatamaa, jossa kalaveneen miehistö tekee viimeisiä valmisteluja ennen lähtöä avomerelle. Aurinko paistaa syvän siniseltä pilvettömältä taivaalta. Veden kirkkaus hämmentää Itämeren sameuteen tottunutta silmää. Mitähän päivä tuonee tullessaan? Pelkkiä päiväunia? Ei suinkaan, vaan tavanomainen asetelma lähdettäessä pyytämään isoja kaloja valtamerten syvyydestä.

Alkuun

Mitä se on

Syvänmeren- tai valtamerikalastuksella tarkoitetaan isojen saaliskalojen pyytämistä vapavälineillä valtameriolosuhteissa. Kotoisesta vetouistelusta se eroaa saaliskalojen koon ja pyyntivälineiden järeyden perusteella. Syvänmerenkalastukseen viitataan englanniksi useimmiten sanalla Big-game Fishing tai Deep-sea Fishing. Jotkut ehdottavat syvänmerenkalastuksen piiriin kuuluvaksi kalalajeja, joiden saalispaino ylittää yleensä 100 paunaa (45 kiloa).

Seuraavassa aihetta lähestytään marliininkalastuksen näkökulmasta, sillä itselläni ei ole kokemusta muiden lajien pyynnin erityispiirteistä. Samoilla välineillä ja menetelmillä pyydetään myös muita kaikkein arvostetuimpia suurkaloja.

Alkuun

Kalalajit

Yleisesti tunnetuimpia ja arvostetuimpia saaliskaloja ovat miekkakala, purjekala sekä eri purjekala-, marliini-, tonnikala- ja hailajit.

Miekkakala ja purjekalat

Nämä kalalajit ovat kenties kaikkein tavoitelluimpia saaliskaloja, ei vähiten epätavallisen ulkonäkönsä takia. Mainittakoon että suomenkielisissä kirjoituksissa kalalajeja, joiden yläleuan jatkeena oleva nokka on kasvanut miekkaa muistuttavaksi, on usein nimitetty yleisesti "miekkakalaksi". Miekkakala on oma lajinsa (xiphias gladius), joka käyttää litteää ja terävää nokkaansa saaliskalaparveen syöksyessään miekan tavoin. Suurin osa pitkänokkaisista kalalajeista on marliineja, jotka kuuluvat purjekalojen heimoon (istiophoridae). Niiden nokka on pyöreä ja muistuttaa keihästä.

Miekkakala on arka kala, joka on vaikea narrata ottamaan vieheeseen. Parhaat mahdollisuudet onnistua on yöaikaan syvältä kalastettaessa käyttäen luonnonsyöttiä. Suurin vapavälineillä saatu miekkakala painoi 536 kiloa (1 182 paunaa).

raitamarliini

Marliineista suurin on mustamarliini, vapavälineillä saatu ennätys on 708 kiloa (1 560 paunaa). Sen tunnistaa jäykistä rintaevistä, joita se ei voi taivuttaa kiinni vartaloon. Sinimarliini on valtamerten vaeltaja ja lähes yhtä kookas. Huomattavasti pienempi raitamarliini on tunnettu hurjista hypyistään siiman päässä.

Purjekalan erikoisen ulkonäön aikaansaa etumainen selkäevä, joka on jopa kaksi kertaa kalan ruumiin korkuinen. Koukkuun jääneen purjekalan selkäevä vaihtaa väriä tämän tästä. Ennätyskala Tyyneltämereltä oli painoltaan 100 kiloa (221 paunaa), ja Atlantilla elävän lajin 64 kiloa (141 paunaa).

Tonnikalat

Tonnikalat kuuluvat makrillien heimoon. Makrilleista ne erottuvat pyöreän ja sukkulamaisen ruumiinrakenteensa ansiosta. Tonnikala on varsinainen voimanpesä siiman päässä. Tonnikalalajeista suurimmaksi kasvaa varsinainen tonnikala (thunnus thynnus), jonka vapaennätys on 679 kiloa (1 496 paunaa).

tonnikala

Hait

Merkittävimmät saaliskalat ovat sillihaiden heimoon kuuluvat makohai ja sillihai. Makohain ennätys on 506 kiloa (1 115 paunaa). Todellista suursaalista havitteleva voi etsiä käsiinsä valkohain kalastukseen erikoistuneen kipparin. Tämä valtamerten jättiläinen voi saavuttaa ällistyttävät mittasuhteet, vapavälineillä saatu ennätyskala painoi 1 203 kiloa (2 664 paunaa).

hai

Kalojen nimiä

Olen kerännyt seuraavaan luetteloon yleisimpien syvänmerenkalastuksen saaliskalojen nimet englanniksi ja suomeksi. Mukana on myös tieteellinen nimi. Lisää kalojen nimiä löytyy tästä mainiosta hakuteoksesta: Varjo, Markku 2004: Maailman kalojen nimet, Suomen biologian seura Vanamo.

Albacore Thunnus alalunga valkotonnikala
Atlantic Tarpon Megalops atlanticus pikkutarponi
Barracouta Rexea solandri hopeakäärmemakrilli
Big-eye thuna Thunnus obesus isosilmätonnikala
Bigeye tresher shark Alopias superciliosus isosilmäkettuhai
Black drum Pogonias cromis partarummuttaja
Black marlin Makaira indica mustamarliini
Blackfin thuna Thunnus atlanticus mustaevätonnikala
Blue marlin Makaira nigricans sinimarliini
Blue shark Prionace glauca sinihai
Bluefin thuna Thunnus thynnus tonnikala
Bluefish Pomatomus saltator sinikala
Bonito shark Isurus paucus makohai
Bonnethead shark Sphyrna tiburo nuijahai
Broadbill swordfish Xiphias gladius miekkakala
Bull shark Carcharninus leucas härkähai
Butterfly ray Gymnura natalensis perhosrausku
California/pacific barracuda Sphyraena argentea hopeabarrakuda
Cobia Rachycentron canadum oka-ahven
Common skate Raja batis silorausku
Digtooth thuna Gymnosarda unicolor naskalitonnikala
Dolphinfish Coryphaena hippurus dolfiini
Giant sea bass Stereolepis gigas jättihylkyahven
Giant trevally Caranx ignobilis jättipiikkimakrilli
Great Barracuda Sphyraena barracuda barrakuda
Great Hammerhead shark Sphyrna mokarran isovasarahai
Great white shark Carcharodon carcharias valkohai
Greater amberjack Seriola dumerili isopiikkimakrilli
Guaguanche Sphyraena guachancho hietabarrakuda
Gummy shark Mustelus antarcticus purukoirahai
Halibut Hippoglossus hippoglossus ruijanpallas
Houndshark Mustelus mustelus silokoirahai
Indo-pacific tarpon Megalops cyprinoides tarponi
Jewfish Epinephelus itajara itajara (raitameriahven)
King mackerel Scomberomorus cavalla kuningasmakrilli
Longbill spearfish Tetrapturus pfluegeri purjemarliini
Mediterranean spearfish Tetrapturus belone marliini
Oceanic whitetip shark Carcharninus longimanus valkopilkkahai
Porbeagle shark Lamna nasus sillihai
Reef whitetip shark Carcharninus albimarginatus hopeaevähai
Roosterfish Nematistius pectoralis kukkoahven
Sailfish Istiophorus albicans atlantinpurjekala
Sawfish Pristis spp. saharausku
Shortbill spearfish Tetrapturus angustirostris lyhytnokkamarliini
Shortfin mako shark Isurus oxyrinchus makrillihai
Skipjack thuna Katsuwonus pelamis boniitti
Smooth hammerhead shark Sphyrna zygaena vasarahai
Snook Centropomus undecimalis robalo
Striped marlin Tetrapturus audax raitamarliini
Tiger shark Galeocerdo cuvier tiikerihai
Tope/Soupfin shark Galeorhinus galeus harmaa(koira)hai
Tresher shark Alopias vulpinus kettuhai
Wahoo Acanthocybium solandri raitamakrilli
White marlin Tetrapturus albidus valkomarliini
Yellowfin thuna Thunnus albacares keltaevätonnikala
Yellowtail Seriola lalandi keltapyrstöpiikkimakrilli

Alkuun

Varusteet

Tyypillinen marliininpyynnissä käytettävä vene on hytillinen ja tukevarunkoinen. Se on varustettu yläohjaamolla, josta näkee pidemmälle ja josta käsin veneen ohjailu ja yhteydenpito kalastajan kanssa väsytystilanteessa on helpompaa.

Vieheitä on vedessä yleensä ainakin neljä. Siimasotkujen välttämiseksi etuvapojen siimat ohjataan kulkemaan veneen vanaveden ulkopuolelle veneen sivuilla olevien levittäjäpuomien avulla. Kalastussiima kiinnitetään levittäjän levityssiimaan siimanlaukaisimella, joka vapauttaa siiman kalan iskiessä vieheeseen. Takavapojen siima lasketaan suoraan veteen.

Vavat ovat yleensä lyhyitä ja tukevia. Vaparenkaat voi olla korvattu pyörivillä rissoilla, jotka vähentävät siiman kitkaa tehokkaasti. Keloina käytetään avomerikalastukseen suunniteltuja hyrräkeloja, joissa on vipusäätöinen jarru käsittelyn helpottamiseksi. Siima on yleensä järeää monofiilia.

Pyynnissä voidaan käyttää joko luonnonsyöttiä tai keinotekoista syöttiä, esimerkiksi silikonista tehtyä mustekalajäljitelmää. Veneen nopeus säädetään niin, että syötit uivat melkein pinnassa pomppien silloin tällöin pinnan yläpuolelle. Myös itse vene toimii syöttinä, sillä moottorin ääni ja potkurien aiheuttamat pyörrevirtaukset houkuttelevat saalistajia pintaan. Lisähoukuttimena voidaan käyttää vielä auringon valoa syvyyksiin heijastavaa kieppuvaa houkutinlevyä, jota vedetään narun päässä.

Suurten kalojen pyyntiin suunnitellun veneen perässä on usein erityinen väsytystuoli. Se on kääntyvä ja siinä on säädettävä jalkatuki, jota vastaan ponnistetaan kalaa väsytettäessä. Tuolin edessä keskellä on vapakuppi, johon vavan tyvi työnnetään. Väsytystuolin varustukseen kuuluu lähes poikkeuksetta tukivyö tai tukivaljaat. Tukivyö tulee selkäpuolelle munuaisten korkeudelle, valjaat menevät puolestaan olkapäiden yli. Ne kiinnitetään etupuolella hakasilla kelaan. Kummankin apuvälineen tarkoitus on sama. Ne siirtävät painetta käsivarsilta selkälihaksille ja estävät vavan karkaamisen käsistä. Näin väsytyksessä voi käyttää hyväksi selkä- ja jalkalihaksia täysipainoisesti.

Kalastusretkeä suunniteltaessa kannattaa aina selvittää kalastusveneiden koko ja varustelu. Jos valinnan varaa on, hytillinen vene tarjoaa paremman suojan kuumuutta, sadetta ja muita luonnonvoimia vastaan kuin pieni avovene, joka myös keikkuu kovemmin aallokossa. Isomman veneen miehistöön kuuluu lähes aina kipparin lisäksi apumies, joka voi keskittyä tärppitilanteessa kalastajan neuvomiseen ja avustamiseen. Ehdoton plussa aloittelevalle valtamerikalastajalle. Kalaretken hintaan sisältyy usein ruoka ja virvokkeet.

Alkuun

Tositoimissa

Veneen suunnistaessa apajaa kohti, kippari tai apumies selittää perusasiat veneessä toimimisesta ja välineiden käytöstä. Kannattaa ehdottomasti kysyä, jos ei ymmärrä jotakin ohjetta. Suuren kalan onnistunut väsytys on viime kädessä ryhmätyötä, johon miehistö ja kalastajat osallistuvat yhdessä. On syytä myös tietää miten toimia tilanteessa, jossa toisella kastajalla tärppää.

Jos veneessä on useampi kalastaja, jokaiselle sovitaan, arvotaan tai osoitetaan yksi tai useampi "oma" vapa. Vain omaan vapaan tarttunutta kalaa pääsee väsyttämään. Mukana saattaa lisäksi olla varsinaisten kalastajien seuralaisia katsojan ominaisuudessa. Tämä on mahdollista pientä korvausta vastaan, jos tila antaa myöten. Apumies huolehtii vieheiden laskemisesta ja siimojen kiinnittämisestä levittäjiin.

Pyyntialueelle tapahtuva matka kannattaa hyödyntää esimerkiksi väsytystuoliin tutustumalla. Vavan asettamista vapakuppiin, tukivyön kiinnittämistä, oikeaa otetta vavasta, kelan käyttöä ja oikeaa väsytystekniikkaa on syytä kylmäharjoitella, tärppitilanteessa on jo liian myöhäistä. Jos kalastus alkaa heti rannasta lähdettyä, myös tärppiä odotellessa voi harjoitella omalla vavalla tai varavavalla.

Tärpin huomaa viimeistään vavan taipumisesta. Ison kalan napatessa siima irtoaa levittimestä pistoolinlaukausta muistuttavan pamauksen säestyksellä. Useat suurpedot saattavat käydä pinnassa tarkistamassa vieheen ennen lyhyen sukelluksen jälkeen tapahtuvaa iskua. Nämä sekunnit ovat henkeäsalpaavan jännittäviä. Yleensä apumies tartuttaa kalan.

Tartutuksen jälkeen ensimmäinen toimenpide on muiden siimojen kelaaminen pois vedestä mahdollisimman nopeasti. Tähän puuhaan voivat osallistua kaikki kynnelle kykenevät. Tämän jälkeen apumies tuo vavan väsytystuolissa istuvalle kalastajalle ja auttaa vavan kiinnittämisessä tukivyöhön tai valjaisiin. Ison kalan väsytys alkaa usein kalan pitkällä syöksyllä, jonka aikana vapa pidetään alhaalla. Jarruun ei kannata koskea omin päin. Siimaa otetaan takaisin kelalle pumppaamalla. Eli vetämällä vapaa pystyyn jaloilla tukilevystä työntämällä ja selkää ojentamalla. Kun vapa on saatu pystyyn, lasketaan se takaisin alas kelaten samalla siimaa nopeasti sisään. Pieni kala saattaa tulla ylös normaalisti kelaamalla.

kala kiinni
Marliini koukussa Funchalin edustalla

Kippari tähystää yläohjaamosta käsin mahdollisia kalaparvia ja tiedustelee tilannetta muilta alueella olevilta kalaveneilta. Hänellä on keskeinen merkitys ison kalan väsytyksessä. Nopeilla vedätyksillä, peruutuksilla ja käännöksillä pyritään myötäilemään kalan syöksyjä ja pitämään siima kireällä koko ajan. Sekä tietysti estämään kalan pääsy veneen alle ja siiman sotkeutuminen potkuriin. Tavoitteena on pitää vapa koko ajan suoraan kohti kalaa venettä ja väsytystuolia kääntelemällä.

Kalan väsyessä ja tullessa veneen lähelle saadaan lopullinen varmuus saaliin lajista. Jos kyseessä on tavallinen ruokakala, se saatetaan koukata veneeseen. Kalastaja saa tällöin satamaan tultaessa mukaansa muhkean, taatusti tuoreen pihvin, jonka voi viedä ravintolaan valmistettavaksi. Harvinaisemman, mahdollisesti rauhoitetun tai uhanalaisen lajin kyseessä ollessa toimitaan seuraavasti. Kalan väsyttyä se otetaan veneen viereen valokuvaamista ja mittaamista varten. Sen selkään kiinnitetään mahdollisesti merkkilippu, josta käyvät ilmi pyytäjän tiedot ja pyyntipaikka. Tämän jälkeen kala elvytetään ja vapautetaan. Tätä toimintatapaa kutsutaan nimellä tag and release. Jos merkkilippua ei käytetä, puhutaan yleisemmin pyydystä ja päästä -tekniikasta (catch and release).

Ainakin IGFA:an kuuluvat kipparit suojelevat harvinaisia ja uhanalaisia lajeja liikakalastukselta vapauttamalla saaliit. Varmista viimeistään kalareissua varatessasi kipparin toimintafilosofia. Mielestäni ei ole perusteltua ottaa uhanalaisia lajeja ylös ainoastaan siksi, että saadaan valokuva kalastajasta nosturissa roikkuvan kalan vieressä. Urheilukalastusreissuilla saatujen kalojen myyminen on kielletty lähes kaikkialla, ja suurkalojen ottaminen edistää ainoastaan erilaisia hämäräkauppoja. Missään tapauksessa kalastaja ei kostu kalapihviä enempää minkäänlaisesta saaliista. Parempi onkin vapauttaa kova taistelukaveri muiden kalastajien narrattavaksi.

Fyysinen kunto

Kalastajan tärkein apuväline suurta kalaa pyydettäessä on hyvä fyysinen kunto. Ison kalan väsytys saattaa kestää useita tunteja, ja kalan paino saattaa ylittää kalastajan painon moninkertaisesti. Vedestä nostettu kala saattaa näyttää kömpelöltä, mutta omassa elementissään se on todellinen voimanpesä. Sääolot saattavat olla tukahduttavan kuumat, ja veneen keinunta saa olon tuntumaan entistä huterammalta.

Onkin selvää että isoja kaloja havittelevan kalastajan on oltava kohtuullisessa fyysisessä kunnossa. Mitään teräsmiehen tai -naisen kuntoa ei kuitenkaan tarvitse hankkia. Eikä saaliin koolla tunnetusti ole paljoakaan tekemistä kalastuksen nautittavuuden kanssa. Pienempiin kaloihin keskittyminen on taatusti aivan yhtä antoisaa. Hienointa tietysti on, jos kalastuskokemukset tai -suunnitelmat toimivat kipinänä oman liikuntaharrastuksen aloittamiselle.

Alkuun

Minne kalaan

Kalat viihtyvät merivirroissa ja niiden liepeillä. Virta kuljettaa mukanaan ravintoa, ja sen avustamana voi vaeltaa pitkiä matkoja. Monet valtamerten suurpedot vaeltavat tuhansia kilometrejä ja ovat tiettyinä vuodenaikoina tietyssä paikassa. Hyvissä kalapaikoissa on yleensä myös urheilukalastustoimintaa, joka kytkeytyy usein tiukasti matkailuelinkeinoon. Silti myös turistikohteiden ulkopuolella on lukemattomia hyviä kalastuspaikkoja.

Pohjoismaista katsottuna lähimmät merkittävät suurkalapaikat ovat Pohjois-Afrikan leveysasteilla. Kanarian saaret, Azorit ja Madeira ovat tunnettuja suurista marliineistaan. Paras kalastusaika on kesäkuukausina.

Afrikan eteläkärjessä kohtaa lämmin ja kylmä merivirta, mikä tekee Etelä-Afrikan kalastosta harvinaisen lajirikkaan. Etelä-Afrikka ja Namibia ovat tunnettuja haiden pyyntipaikkoja. Kapkaupunki on tunnettu kalastuskeskus. Afrikan länsipuolella sijaitsee turistiparatiisi Mauritius, joka on tunnettu urheilukalastuspaikka.

Jos mielii vielä kauemmas kalaan, kohteista ei ole pulaa. Kaikkien aikojen tunnetuimpia kalastuspaikkoja ovat golf-virran välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Florida Keys -saaret ja Kuuba, ei vähiten Ernest Hemingwayn ansiosta. Mantereen toisella puolella on Kalifornian niemimaa, jonka liepeillä on hienot saalismahdollisuudet sekä Meksikon että Yhdysvaltojen puolella. Maapallon vastakkaiselle puolelle mielivät voivat suunnata Australiaan.

Kalastuskohteen saalismahdollisuudet ja -lajit vaihtelevat yleensä merkittävästi eri vuodenaikoina. Paras tietolähde on paikallinen kalaveneen kippari tai veneen varauksia hoitava toimisto. IGFA:n kotisivulla on järjestön jäseneksi liittyneiden kippareiden yhteystietoja. Nykyisin internetissä on myös paljon laadukkaita yksittäisten yritysten ylläpitämiä sivustoja, joita voi hakea käyttämällä hakusanana maan tai paikkakunnan nimeä ja esimerkiksi "fishing". Internetistä löydettyjen kalastuspalvelujen tarjoajiin on syytä suhtautua terveen kriittisesti. Luotettavuutta parantaa esimerkiksi IGFA:n jäsenyys ja muiden osapuolien julkaisemat tiedot kyseisestä kipparista.

Muita hyviä tietolähteitä ovat valtioiden, osavaltioiden, alueiden tai kaupunkien matkailutoimistot sekä maiden suurlähetystöt. Monet matkatoimistot ovat hyviä tietolähteitä, etenkin jos niillä on omia oppaita paikan päällä. Matkamessuilla tapaa paikallisia ihmisiä, joilla on usein kalastusaiheista materiaalia ja yhteystietoja. Alan lehdissä julkaistavat mainokset ja kalareissukertomukset antavat yhteystietoja ja ensi käden kokemuksia paikallisista oloista. Tunnettuja lehtiä ovat esimerkiksi Sport Fishing ja Marlin, kotimaisista lehdistä Urheilukalastus. Urheilukalastusta harrastavat tuttavat ovat tietenkin kullanarvoinen tiedonlähde.

Matkakohteessa ollessa voi kysellä hotellihenkilökunnalta ja venesatamien toimistoista ja näkyvästi esillä olevista kalastusmatkojen varauspisteistä. Tai vaikka suoraan asiallisen näköisen kalaveneen kipparilta tai veneestä astuvalta asiakkaalta.

Alkuun

Omia kokemuksia

Olen itse tehnyt neljä kalareissua Madeiralla. Ajankohta oli keskikesä, jolloin on parhaat mahdollisuudet saada suurkaloja. Vulkaaninen saari nousee merestä pystysuoraan, joten hyvät kalavedet alkavat heti Funchalin edustalla. Kesäkuukausina kalareissulle on odotettavissa aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja kohtalaista merenkäyntiä. Sää merellä on kuuma, mutta ei tukahduttava.

Tavallisena kesäpäivänä kalaveneitä on ulkona paljon. Tunnelma on samantapainen kuin lohta pyydettäessä, tärppejä on vähän, mutta tärpin sattuessa siiman päässä saattaa olla todella kookas yksilö. Kolme ensimmäistä reissua sujuivat ilman tärpin tärppiä. Maisemat olivat huimaavat, ja aika ajoin pääsi seuraamaan pyöriäisten toimia kosketusetäisyydeltä. Samalla pääsi tutustumaan mielenkiintoisiin kalastajiin eri puolelta maailmaa ja heidän kotimaidensa kalastustekniikoihin. Mainioita reissuja kaiken kaikkiaan.

Neljännen reissun aikana päästiin sitten tositoimiin, eli taltuttamaan noin 850 paunaista (385 kiloa) sinimarliinia. Kalan näkeminen lähietäisyydeltä oli ikimuistoinen elämys. Mieleen tuli toisaalta esihistoriallinen merihirviö kalan ulkonäön vuoksi, toisaalta ruosteinen torpedo kalan virtaviivaisuuden ja metallinhohteisen värin vuoksi. Väsytyksen jälkeen kala elvytettiin ajamalla hiljaa eteen ja pitämällä kalaa nokasta kiinni. Hetken kuluttua marliini jatkoi matkaansa takaisin meren syvyyksiin, ja veneen mastoon vedettiin sinivalkoinen marliinilippu saaliin merkiksi. Myöhemmin kuulin, että tällä kalalla olisi voitettu seuraavana päivänä alkanut kansainvälinen kalastuskilpailu.

Madeira on suositeltava kalastuskohde. Siellä voi aktiivilomailija tehdä paljon muutakin. Seuraavaksi haluaisin käydä Etelä-Afrikan kalavesillä. Olisi myös mielenkiintoista käydä Meksikossa tai Kuubassa haistelemassa Amerikan meininkiä. Niillä kokemuksilla varustettuna voisi sitten lopulta suunnata Florida Keysiiin.

Alkuun

Kirjallisuutta

Syvänmerenkalastusta on teoksissaan käsitellyt kaksi todellista klassikkoa, Zane Grey ja Ernest Hemingway. Greyn tunnetuimpia teoksia ovat Tales From a Fisherman´s Log ja An American Angler in Australia.

Hemingway on kirjoittanut kaikenlaisesta kalastamisesta. Isojen kalojen pyytämisestä voi lukea suomeksi kirjoista Vanhus ja meri sekä Saaret ja virta. Hieno artikkeli Marlin off the Morro on luettavissa monen muun kalastusaiheisen tekstin lisäksi kokoomateoksessa Hemingway on Fishing.

Suomalaisten kalastajien matkakertomuksista on julkaistu kokoelmia, joissa on mukana myös isojen kalojen narrausta. Tällaisia teoksia ovat esimerkiksi Martti Lintusen Pitkän matkan kalat ja Äärimmäiset kalat sekä Erkki Norellin Kaukana kalassa. Viihdyttävää luettavaa.

Alkuun

IGFA

International Game Fish Association (IGFA) on maailmanlaajuinen urheilukalastusalan kattojärjestö. Se toimii jäsenjärjestöjensä kautta urheilukalastajien edunvalvojana ympäri maailmaa. Järjestön toinen tärkeä tehtävä on urheilukalastuksen kohteena olevien kalalajien suojelu ja niitä koskevan tieteellisen tutkimuksen edistäminen.

IGFA on laatinut kansainväliset urheilukalastuksen säännöt ja ylläpitää niiden mukaisesti pyydettyjen ennätyskalojen luetteloa. Järjestön toimitilat ovat Floridassa. Järjestöön voi liittyä kuka tahansa, kätevimmin järjestön nettisivun kautta. Sivusto on mainio syvänmerenkalastuksen tiedonlähde.

Alkuun

Kommentoi

Mitä mieltä olet tästä tietopaketista? Jätä kommentti.

Alkuun

Linkkejä

International Game Fish Association
Kansainvälinen syvänmerenkalastajien järjestö ja tietopankki.

Alkuun